Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry

TIVIA News: Moniaistisuus kaikille

Oletko kohdannut jonkin tietojärjestelmän käyttöliittymän, jonka toimintalogiikan ymmärtäminen on ollut vaikeaa? Ehkä mieleesi tulee useitakin esimerkkejä. Et ole yksin.

1980-luvun alkupuolelta lähtien tietoteknisten järjestelmien käyttöliittymät ovat perustuneet suorakäyttöisyyteen, eli näytöllä esitettyjen kohteiden käsittelyyn jonkin osoitinlaitteen avulla. Näin pitkä kausi tietotekniikan historiassa on poikkeuksellisen pitkä yhden ratkaisun elinkaareksi. Tämä osoittaa, että graafinen käyttöliittymä on ollut onnistunut käyttöliittymäparadigma. Mutta toisaalta voidaan ajatella käyttöliittymien kehityksen myös jähmettyneen.

Vaikka pohjaratkaisu onkin pysynyt samana, ei tilanne käytännössä kuitenkaan ole aivan näin heikko. Viime vuosina eleohjaus on tullut mahdolliseksi esimerkiksi Microsoftin Kinect-sensorin ja parhaillaan aktiivisesti myytävien virtuaalitodellisuuslasien vuorovaikutustapana. Katseen suuntaa on nykyisin mahdollista seurata sadan euron laitteella, kun se muutama vuosi sitten vaati vielä tuhansien eurojen investointia. Puhekäyttöliittymistä on tullut arkipäivää erilaisten henkilökohtaisten avustajien yleistyttyä. Kuvan ja äänen lisäksi myös tuntoaistin kautta voidaan nykyisin välittää muutakin kuin yksinkertaista värinää.

Jotakin kuitenkin puuttuu. Vaikka eleet, katse, puhe ja tuntoaistimukset ovat nykyisin teknisesti mahdollisia, niitä hyödynnetään kuitenkin vain vähän. Edelläkävijänä uusien moniaististen teknologioiden hyödyntämisessä on pitkään ollut peliteollisuus. Niillä luodaan parempi pelikokemus, mikä suoraan vaikuttaa pelin suosioon. Peleissä toteuttajalla on paljon vapauksia ja näin pelien tapa käyttää uusia teknologioita onkin monipuolinen ja kokeileva. Tästä huolimatta graafinen työpöytämme toimii edelleen käytännössä samalla tavalla kuin ensimmäisissä Applen Macintosheissa.

Alan tutkija- ja kehittäjäyhteisö ei kuitenkaan ole ollut toimettomana. Sekä yliopistoissa että yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnassa on jo pitkään tutkittu ns. multimodaalista vuorovaikutusta (multimodal interaction). Yleinen tavoite on tehdä käyttöliittymistä mahdollisimman luonnollisia, eli luontevia ihmisten käyttöön. Ohjelmisto seuraa ihmisen luonnollisia tapoja toimia, kuten eleitä, puhetta, kosketusta ja silmien liikettä. Sovellusten välittämä informaatio esitetään moniaistisesti, antaen palautetta näkö-, kuulo- ja tuntoaistille. Ratkaisuja löytyy jopa haju- ja makuaistien hyödyntämiseen, mutta nämä eivät vielä ole riittävän kehittyneitä laajemmin kaupallisesti tarjottaviksi. Positiivisena kehityksenä on ollut havaittavissa, että mobiililaitteiden käyttöliittymissä kokeillaan joitakin mainituista teknologioista yrityksenä erottua kilpailijoista.

Mitä sitten puuttuu? Jos ajatellaan graafista käyttöliittymää ja suorakäyttöisyyttä, ei multimodaaliseen vuorovaikutukseen ole olemassa vastaavaa tunnettua ja laajasti hyväksyttyä pohjaratkaisua. Osin tämä johtuu siitä, että eri syöte- ja palautetapojen määrän kasvaessa käyttöliittymät tulevat olemaan keskenään hyvinkin erilaisia. Uskon kuitenkin, että on löydettävissä sellainen yhteinen multimodaalisen järjestelmän perusta, jonka pohjalta yksittäisiä uusia teknologioita voidaan ottaa käyttöön. Tällaisen käyttöliittymäarkkitehtuurin tulisi olla niin joustava, että siihen pystytään ottamaan mukaan sekä nykyiset syöte- ja palauteteknologiat että myös uudet ratkaisut, joita varmuudella on tulossa myös tulevaisuudessa. Yksi tällainen – jo hyvinvointisovelluksissa käytetty – on ihmisen psykofysiologisen tilan mittaaminen ja sen hyödyntäminen vuorovaikutuksessa.

Tutkijayhteisö ei pysty lanseeraamaan tällaista arkkitehtuuria, vaikka luokin sille tukevaa pohjaa. Kysymys onkin, mikä yritys ensimmäisenä uskaltaa luoda täysin uudenlaisen moniaistisen arkkitehtuurin ja lähtee lanseeraamaan tuotteitaan sen pohjalta? Uskon, että seuraavan sukupolven käyttöliittymien potentiaali on huima mahdollistaen uudet laitetyypit, sovellukset ja paremman käyttäjäkokemuksen.

Teksti: Roope Raisamo, Tauchi-tutkimuskeskuksen johtaja professori, Tampereen yliopisto

Kuva: Olli Koskinen

Tampereen yliopiston tutkija Ismo Rakkolainen rakentaa moniaitisisa ympäristöjä.

 

Artikkelilaji: